Tämä ajankohta, jota nyt elämme, vaatii palaamaan historiaan.
Päivälleen tasan 100 vuotta sitten elettiin Suomen historian raskainta aikaa. Sisällissodan verisimmät taistelut käytiin pääsiäisen pyhinä Tampereella Kalevankankaan hautausmaalla ja Näsilinnan kalliolla. Suomen kansa oli jakautunut kahtia taloudellisesti, sosiaalisesti ja poliittisesti. Sota viilsi vastasyntyneen valtion sydämeen syvän haavan.
Tänä vuonna olemme saaneet viettää pääsiäistä rauhallisissa ja onnellisissa merkeissä, jopa yltäkylläisyyden vallitessa. On siis äärimmäisen vaikea ymmärtää, että on kulunut vain 100 vuotta siitä, kun suomalaiset kristityt tappoivat toisiaan.
Oma äitini on 97 vuotias. Hän ei muista, että hänen lapsuuden kodissaan Ypäjällä olisi puhuttu sanallakaan kapinasta tai vapaussodasta tahi kansalaissodasta.
Toisin kuin talvi- ja jatkosodat, ei sisällissota koskettanut läheskään kaikkia kuntia. Taistelut käytiin etupäässä eteläisessä Suomessa suurten kaupunkien tuntumassa. Menetykset niin voittajien kuin häviäjien puolella olivat äärimmäisen traumaattinen kokemus. Neljä kuukautta kestäneessä sodassa kuoli 36000 ihmistä, heistä 13000 vankileireillä. Punaisten uhraukset olivat mittaamattomat. Heidän joukkohautojaan on vasta viime vuosikymmenien aikana siunattu. Sisällissodassa kirkon johto asettui valkoisten puolelle, vaikka osapuolet molemmin puolin olivat kirkon jäseniä. Onko kirkko pyytänyt käyttäytymistään anteeksi?
Perheiden tilanne oli kouraisevan vakava ja toivoton. Sodan seurauksena jäi orvoksi noin 15000 lasta. Vaikenemalla haluttiin unohtaa kauheudet. Kansakuntamme on osoittanut moraalista vahvuutta sillä, miten se on kohdellut ja pitänyt huolta sukupolvista, jotka ovat maastamme rakentaneet tasa-arvoisen, oikeudenmukaisen ja yhteisvastuullisen yhteiskunnan.
Historiaa ei pidä toistaa, mutta siitä pitää ottaa opiksi. Vahva demokraattinen järjestelmä on paras tae koettujen tapahtumien toistumista vastaan.
Mitä tapahtui Ylöjärvellä 1918?
Siihen saamme vastauksen 15.4.2018 järjestettävässä tilaisuudessa, jossa historioitsija Teemu Keskisarja valottaa asiaa. Kannattaa tulla kuuntelemaan.
Mitä tapahtuu Suomessa ja Pirkanmaalla keväällä 2018?
Alkuvuodesta ennustelin, että saamme viettää mielenkiintoista kevättä. Sote- ja maakuntauudistuksesta oli juuri annettu Ylöjärven kaupungin lausunto. Kuntien ja sairaanhoitopiirien lausunnot olivat yksimielisen kriittisiä erityisesti valinnanvapausehdotusta kohtaan.
Eduskunnan valiokunnat ovat maaliskuussa saaneet hallituksen korjatut lakiesitykset käsittelyynsä ja nyt vain odotellaan millaisen tuomion ne antavat, erityisesti perustuslakivaliokunnan ratkaisulla on merkitystä eduskunnan päätöksentekoon. JOS lakiesitys kesäkuussa menee läpi, pidetään maakuntavaalit lokakuussa. Ennen sitä pitää hallituspuolueiden päästä monesta yksityiskohdasta sopimukseen.
Aika yksimielisesti ollaan sitä mieltä, että sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus tarvitaan, onhan sitä jo moni maan hallitus yrittänyt toteuttaa. Aika moni on myös sanonut, että uudistus voitaisiin aivan hyvin toteuttaa ilman maakuntauudistusta. Tästä asiasta on erilaisia näkemyksiä jopa puolueiden sisällä. Maakuntauudistusta on valmisteltu eri puolilla Suomea hyvin erilaisella aikataululla. Pirkanmaalla on kaiketi edetty hyvässä etunojassa. Sote-uudistuksen lakivalmistelussa on vielä niin paljon keskeneräisiä asioita, että ihmettelenpä tuleeko valmista.
Leena Mankkinen
Demarivaltuutettu
Kaatuneitten Omaisten Liiton eläkkeelle jäänyt toiminnanjohtaja
Pirkanmaan sairaanhoitopiirin hallituksen jäsen