Juostaan lastensuojelun ongelmien perässä

Tampere lisäsi pahasti ruuhkautuneen lastensuojelun resursseja ja se onkin tarpeen. Näin on toimittu myös Valkeakoskella ja Ylöjärvellä. Resurssien lisäykset menevät tällä hetkellä sinne, missä on todellinen hätä. Myös tiimimallien kehittäminen sosiaalipalveluiden sisällä ja systeemisen lastensuojelumallin eteenpäin vieminen tuovat todennäköisesti hyviä tuloksia pitkässä juoksussa.

Tämä juoksu ei kuitenkaan yksinään riitä. Monessa Pirkanmaan kunnassa ollaan tilanteessa, missä tiedostetaan ennaltaehkäisevän lasten suojelun merkitys yli hallintokuntien, mutta asialle ei pystytä tekemään mitään. Juostaan ongelmien perässä sen minkä pystytään. Resurssit menevät nyt sinne ääripäähän, eli lastensuojeluun ja siitä juuri pitäisi päästä eroon. Toki aina tulee olemaan lapsia, joiden kuulukin olla lastensuojelun asiakkaita. Laivan kääntäminen ennaltaehkäisevään suuntaan päin, ei ole mikään nopean toiminnan juttu. Lapsiperheet tarvitsevat suojelua, tukea, ja he tarvitsevat sitä heti kun sille on tarve. Ei kuukausien päästä siitä, kun tarve tulee ilmi.

Neuvoloiden merkitys 80-luvulla oli hyvin merkittävä. Neuvoloiden kautta sai matalan kynnyksen tukea kotiin ja siihen käytettiin paljon resursseja. Pääosa näistä resursseista meni kuitenkin 90-luvulla tulleen laman leikkuriin. Kotipalvelu on sosiaalihuoltolaissa ja sitä on kunnan tarjottava lapsiperheille. Kun puhutaan lastemme ennaltaehkäisevästä työstä, niin jokainen ymmärtänee sen, ettei ennaltaehkäisy ala siitä kun ongelmat tulevat ilmi. Nyt kuitenkin juoksemme ongelmien perässä, eikä tilanne ole oikein kenelläkään hallussa. Resurssien panostukset menevät pakon edessä ongelmien selvittämiseen ja pyritään ratkaisemaan ongelmia siinä vaiheessa kun ne ovat jo räjähtäneet silmille.

Palaisin ajassa taaksepäin ja ottaisin välittömästi takaisin käyttöön suunnitelmalliset neuvoloiden kotikäynnit. Tulisi myös laatia säädös, että neuvolasta tehtäisiin kotipalvelun nimissä vähintään kaksi kotikäyntiä jokaiseen kotiin neuvolan asiakkuuden aikana. Ensimmäinen käynti olisi automaattisesti mahdollisimman pian lapsen syntymän jälkeen ja seuraava sovitusti perheen kanssa.

Tämän lisäksi pitäisi kuntien palveluiden verkostot olla hyvin tiedossa kaikilla ja toki niiden pitää myös toimia. Meidän tulee luoda turvaverkko, jonka läpi yksikään lapsiperhe ei mene läpi. Tähän tarvitsemme yhteiskunnan palveluita, lakia, virkamiehiä, päättäjiä, kasvattajia, naapurin aikuisia ja yhteisöllisyyttä. Tällöin meillä olisi edes mahdollisuus kulkea ongelmien edellä tai ainakin vierellä.

 

Joni Kumlander
Asiakkuuskoordinaattori, sosiaali-ja perhepalvelut
SDP:n eduskuntavaaliehdokas, Valkeakoski, Pirkanmaa.

Leave a Reply

avatar

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

  Tilaa  
Haluan ilmoitukset