Demarien arjen ajatuksia
Kuluvaa vuotta on vietetty sisällissodan 100-vuotismuistovuotena. Tilaisuuksia on ollut eri paikkakunnilla hyvin paljon ja esikerkiksi Tampereen teatterit ja museot ovat käsitelleet aihetta monin eri tavoin.
Edellisessä jutussa kerroin taustaa tälle naiseudelleni. Kun demariudessani olin päässyt alkua pitemmälle eli ensimmäinen kunnallivaaliehdokkuus varmistettu syksyn 1984 vaaleihin alkoikin uudenlainen myllerrys elämässäni.
Ensimmäinen vaalitulos oli vaatimaton, mutta ensikertalaiselle kannustava.
Matkailu ja retkeily ovat kuuluneet harrastuksiini oikeastaan koko elämäni ajan. Matkailuun sain ensikosketukseni jo äidinmaidossa, sillä äitini työskenteli matkatoimistovirkailijana legendaarisessa Arean matkatoimistossa ja olinpa siellä itsekin ”tsupparina” vuoden ylioppilaskirjoitusten jälkeen.
Aivan ensimmäiseksi tahdon jne, muistattehan kuolemattoman demarikiitosaloituksen muutaman vuoden takaa?
Tämä ajankohta, jota nyt elämme, vaatii palaamaan historiaan.
Päivälleen tasan 100 vuotta sitten elettiin Suomen historian raskainta aikaa. Sisällissodan verisimmät taistelut käytiin pääsiäisen pyhinä Tampereella Kalevankankaan hautausmaalla ja Näsilinnan kalliolla. Suomen kansa oli jakautunut kahtia taloudellisesti, sosiaalisesti ja poliittisesti. Sota viilsi vastasyntyneen valtion sydämeen syvän haavan.