Viime syksynä minulle heräsi ajatus siitä, että luopuisin autostani. Edellisen autoni yli 6000€ myyntiarvon laskeminen parissa vuodessa ja siihen päälle parin tonnin huoltokulut olivat alkaneet mietityttämään. Joulukuussa päätös oli kypsynyt.
Päätökseen vaikutti suuresti myös se, että työmatkani urheilutalolle on noin 6 kilometriä eli normaalin juoksulenkkini verran. Kaupungintalolle matka on vielä lyhyempi.
Olen ollut nyt noin kaksi kuukautta ilman autoa ja hyvin menee! Kysymyksiä ja ihmetystä on kyllä riittänyt! Miten kuljet kokouksiin? Miten viet tyttöjäsi treeneihin?
Olen sopinut naapurissa asuvan isäni kanssa auton käytöstä yhteisesti, kun hän ei sitä eläkeläisenä aina tarvitse. Siinä on vastaus edellämainittuihin kysymyksiin. Kokouksiin kuljen kyllä usein myös pyörällä.
Helmikuussa Tampereen kaupunkiseudun seutufoorumissa aiheena oli ilmastonmuutos ja tulevaisuuden liikkuminen. Siellä valtioteteen tohtori Timo Aroa kuunnellessani tuli tunne, että olen omalla elämäntavallani liikkumisen edelläkävijä. Tulevaisuudessa joukkoliikenne, kävely, pyöräily ja sähköavusteiset kulkuneuvot kasvattavat suosiotaan. Tulevaisuudessa kaupungin asukas ei omista autoa, vaan hän käyttää yhteiskäyttöautoa. Hän myös omistaa polkupyörän ja käyttää julkisia liikennevälineitä kulkemiseen.
Talvipyöräilyn harrastaminen saa helposti ennakkoluulot heräämään. Rauhallinen polkeminen pikkupakkasessa auratulla tiellä ei mielestäni kuitenkaan vaadi kovia ponnisteluja tai erikoisvarusteita. Teiden auraamattomuus ei ole ongelma, jos oma asenne ja menopeli ovat kunnossa. Ylöjärvellä kevyen liikenteen väylien auraaminen on hoidettu hienosti. Kiitos siitä kaupungin kunnossapidon henkilökunnalle.
Autosta luopumisen ajattelu lähtee asuinpaikasta. Joukkoliikenneyhteydet pitää toimia kodin läheltä ja etäisyys kodin ja työpaikan välillä on oltava kohtuullinen.
Monelle auto merkitsee vapautta. Minulle taas autottomuus merkitsee vapautta. Ajatus auton ylläpidosta ja huolloista sekä veroista ja vakuutuksista kuulostaa kovin kahlitsevalta. Ajatus parkkipaikan metsästyksestä ja ruuhkista ei tunnu mukavalta. Toisinaan voin käyttää taksia ja silti säästän rahaa verrattuna oman auton omistamiseen. Pyöräily on parasta hyötyliikuntaa ja mielen virkistämistä. Hyviä puolia olen havainnut pyöräilyssä olevan enemmän kuin huonoja. Esim. kulutuskäyttäytymiseni on muuttunut, kun tavaraa on hankala saada kuljetettua pyörällä. Ostan kaupasta vain sitä mitä tarvitsen, kun liikun pyörällä.
Toki huonojakin puolia ilman autoa elämisessä on. Kiireiselle ihmiselle se ei sovi, koska aikaa pitää kulkemiseen varata enemmän. Pyöräilijänä minun pitää myös varautua keliolosuhteisiin pukeutumalla oikein. Repussa on oltava aina mukana sopivia vaihtovaatteita päivän tilaisuuksia varten.
Nyt kun autottoman elämän makuun on päässyt, niin kynnys kävellä autokauppaan on noussut kyllä melko suureksi. Ilman autoa elämisen vaikutus omaan talouteen on huomattava eikä oman hiilijalanjäljen pienentäminenkään ole pahaksi. Toisaalta jos elämäntilanteeni mahdollisesti muuttuu ja koen tarpeelliseksi oman auton omistamisen, niin olen valmis harkitsemaan sellaisen ostoa. Tällä hetkellä autottomuuden hyödyt ovat kuitenkin selkeästi ylittäneet sen haitat.
Hyvä lukija, haastan sinut jättämään auton kotiin ja kulkemaan lyhyet välimatkat kävellen tai polkupyörällä aina kun se on mahdollista. Saatat tehdä yllättäviä havaintoja ympäristöstä ja luonnosta sekä unohtaa kiireen. Toivotan kaikille iloa ja valoa kevääseen!
Jaana Lamminen
Demari, valtuuston puheenjohtaja ja liikunnan ammattilainen